Siirryttiin takaisin Bloggerin käyttäjiksi, joten tarinat löytyy tästä eteenpäin TÄÄLTÄ

(http://beatarinoi.blogspot.com/)

Kilpailukalenteri julkaistiin, ja pääsi jännittyneenä kattoo, että mitämitä kisoja ja missä päin suomea.

Talvimaastoihin mietin vielä, että ilmoitanko Bean.. Uni aloittaa kohtapuoliin juoksunsa, joten sitä en ilmoita.

Mutta sitten muuten mietiskelin, että mentäis näihin:

7.5 Suomi-Cup, Ylistaro

21.‐22.5.2011 Derbyt, Jyväskylä

?(29.5 EMM-karsinta, Kemi / 18.6 Seinäjoki)?

4.9 Kajaani

10.9 Kalakukkomaastot

Bean kanssa alkukauden kisoihin ja Uni mukaan sitten ehkä loppukaudesta, kunhan toipuu valeraskaudestaan. Eli kesä/heinä/elokuu luultavasti ois aikaa harjoitella ratapuuhia ja ehkäpä pienesti sitä agilitya, jos innostuttais siitä!:) Toki voi olla, että innostutaan käymään maastoilemassa myös etelämpänä..

Näyttelyitä oon miettiny myös:

Tuusniemelle mennään Bean kanssa parin viikon päästä

28.5 Tuuri

?29.5 Varkaus?

?16.-17.7 Oulu?

2.-3.7 Juva?

6.-7.8 Kuopio

13.8 Joensuu

14.8 Joensuu

Siinäpä sitä oiskii tekemistä, ei käy aika pitkäksi

Kyllä se aika vaan nyt hujahtaa mennä eteenpäin, kun Ilo on täällä kotona! Lauantaina tulee täyteen 11viikkoa ikää, ja kasvuvauhti on mahdoton! Neiti on oppinut paljon uutta ja omaksunut meidän päivärytminkin helposti.

Sain kuin sainkin vanhoja videoita kännykän muistikortilta siirrettyä nettiin (koneella en saanut videoita ollenkaan auki!) ja tässäpä Uni&Bea syksyllä 2009 ja meidän oma pieni “hiekkakuoppa” :DD Enää ei tuossa voi ollenkaan pitää noita irti, koska lähtevät salamana etsimään jäniksiä ja niitähän tuossa metsikössä riittää..

syksy 2009

tässä video Beasta pentuna, hepuliiiiiiiii

Bea pentuna syksyllä 2008

sitten vielä keväältä 2009, kun Uni oli pieeni <3

kevät2009

ihania muistoja Mukava, että on tullut noinkin surkeita kännykkävideioita otettua joskus.

takkikin alkaa jo istua paremmin, kun Ilo kasvaa kokoajan.

Bette kävi kylässä!

Vaikka Bette asuu Vantaalla, tulee se viettämään kuitenkin jonkin verran aikaa ihan tuossa Joensuun kupeessa omistajansa vanhempien luona, joten siskot varmaan tulee treffaamaan suhteellisen paljon! Pakkasen takia ei viitsitty lähteä ulkoilemaan, vaan kutsuttiin sisko meidän pieneen kotiin kyläilemään.

Ilon piti pörhistellä Betelle, kuin isompikin likka! Muutaman kerran pikkuneidit räyhäsivät toisilleen, kun kumpikaan ei suostunut alistumaan toiselle. Bean ja Unin mielestä tämä oli hurjan outoa! Bea oli mielissään pikkuvieraasta, ja koitti leikittää pentuja makoilemalla matolla. Unikin oli hyvin innoissaan, ja olikin tunkemassa siskojen leikkeihin kokoajan:D Mitäs muutakaan, onhan se itsekin mieleltään lapsi!

Treffataan ehkä kuukauden päästä uudestaan, ja jospa sitten jo päästäis ulos pentujen kanssa!

Pieni reipas koiravauva on nyt ollut uudessa kodissa muutaman päivän, ja heti alusta asti se on ollut kuin kotonaan!

Ruoka maistuu, kun lihat ja nappulat antaa mieluiten eri ruokintakerroilla. Muuten kupista häviää vain lihat ja pahat nappulat jää lojumaan kupin pohjalle. Ilo osaa vaatia asioita, ja kun se haluaa ruokaa, niin ei se malta keskittyä ollenkaan odottamaan rauhassa. Sitä täytyy pidellä kiinni, kun antaa ensin Bealle luvan, sitten Unille ja viimeisenä pikkulikalle, jolta on ehkä vielä turha vaatia istumista tai silmiinkatsomista ennen ruuan saantia :DD

Ulkoilu on aika pyllystä, kun siellä on niin kylmä ja liikaa lunta. Tänään Ilo pääsi meidän mukaan kuitenkin tunnin remmilenkille, ja ihan hienosti neiti jaksoi kävellä mukana! Aika paljon kannoin pentua, ettei olisi liian raskasta. Meillä on kuitenkin tosi nopea kävelyvauhti, eikä noin pienillä jaloilla vielä välttämättä jaksa koko matkaa mukana juosta. Muina päivinä se on ollut kotimiehenä Unin ja Bean lenkkien ajan, ja naapurin kertomana aivan hiljaakin vielä! Mainio pieni eläin. Yksinoloa(siis ilman-ihmistä-oloa)on harjoiteltu heti sunnuntaista lähtien aloittaen 2,5 tunnista ja tänään neidit oli keskenään jo n.6tunnin ajan. Huomenna onkin sitten pidempi päivä, jolloin käyn vaan päivällä antamassa välillä Ilolle ruokaa ja lähden takaisin kouluun. Minkäänlaisia ongelmia ei ole havaittavissa tässäkään asiassa. Tietysti Bea ja Uni toimii hienona ja hiljaisena esimerkkinä, niin mitäpä tuossa muuten kovaääninen neiti turhia huutelemaan.

Yöllä on huudeltu enemmän tai vähemmän. Ekasta yöstä lähtien kuitenkin joka yö vähemmän ja vähemmän. Sänkyyn olisi neidin halu, mutta ei pääse. Bealla on yksinoikeus nukkua mamman vieressä, joten Ilo saa tyytyä nukkumaan Unin kanssa pesässä. Viimeyö olikin mahtava hiljainen, ja aamullakin jaksoi nukkua pidempään, kuin viiteen!

Muutenkin Ilo yrittää saada huutelulla tahtonsa läpi. Alkaa kuitenkin jo selvästi hiljenemään, kun huomaa, ettei ulina tuota tulosta tässä huushollissa.

mahtavan ihmisrakas on, ja heti, kun lattialle laskeutuu, on neiti sylissä istumassa ja suukottelemassa. Kaikki meinaa mennä Ilon suuhun, eikä äitin kieltoja voi uskoa ollenkaan! Paperit suussa juostaan karkuun ja aloitetaan hurjan hauska ota kiinni, jos saat -leikki. Myös pissien pyyhkiminen on Ilon mielestä hurjan hauskaa ajanvietettä! Rätissä voi roikkua hurjan murinan kera ja lattiaa pyyhkivää luuttua pitää jahdata. Tyttö jaksaa leikkiä aivan uskomattoman paljon! Bea on tosi hyvä leikkikaveri, koska se makaa selällään lattialla ja antaa Ilon purra ja selättää itsensä. Uni tykkää kyllä kanssa leikkiä, mutta on vähän turhan kovakourainen, ja Ilo joutuu usein sanomaan,että hei nyt riittää jo! Tomera neiti kun on, se kiljaisee, mutta juoksee jo kohta takaisin painimaan Unin kanssa.  Joka ilta se saa hepulit ja aamuisin herää heti, kun huomaa, että minä herään ja iskee naskalihampaansa varpaisiin (jos ei neitiä tajua nostaa syliin suukoteltavaksi hetipaikalla!). Kaikin puolin todella mahtavan oloinen pieni persoona.

Viikko sitten käytiin Unin kanssa pyörähtämässä Kajaanin pallohallissa Vuorisen Jarmon arvosteltavana kera ERIn ja hyvän arvostelun:

“oikeat mittasuhteet. Kaunis pää&ilme, tyylikäs pitkä kaula. suora olkavarsi, erinomainen eturinta & rungon syvyys. Hieman jyrkkä lantio, oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuu hyvin edestä ja takaa, sivuliikkeessä saisi olla enemmän ulottuvuutta ja potkua.

Sijoitusta ei tullut NUOrten luokassa, mutta erittäin tyytyväinen saa olla tuohon arvosteluun! Uni kun taas apinoi perinteiseen tapaansa kehässä.:D

Tänään heitettiin sitten se kauanodotettu Jyväskylän reissu, ja Hillakujalta matkaan lähti pieni, suloinen, reipas, aivan kertakaikkisen täydellinen ja rakastettava whippetlapsi Ilo!

matka sujui aivan mainiosti, ja tytöillä on mennyt keskenään hyvin. Bea komensi pentua heti kotiinpäästyä, kun meno kävi kuningattaren mieleen liian tunkeilevaksi, mutta seuraavassa hetkessä se oli jo leikittämässä pentua lelulla. Aivan ihanaa.

Kirjoittelen lisää paremmalla ajalla, nyt laumani kera sohvalle <3

Nyt kun vuosi vaihtui, ja kalentereissa seisoo 2011 uusine kujeineen, voisi vähän muistella mennyttä vuotta!

Beahan tuli minulle vuoden 2008 syksyllä, mutta vasta kulunut vuosi oikeastaan käynnisti kunnolla meidän koiraharrastuspuolen. Uni täyttää päräytti helmikuun 18pv kokonaisen vuoden!

Keväällä huhtikuussa Bea aloitti toiset(ja viimeiset!) juoksunsa, ja tuli jälleen valeraskaaksi(ja tätä valeraskautta jouduttiin kestämään heinäkuun puoleen väliin saakka!). Ja ettei maastoharrastus jäänyt ihan vain puheen tasolle, molemmat tytöt pääsi kokeilemaan yksilövedot maastossa ennen Kajaanin äitienpäivämaastoja. Tämän jälkeen Iisalmessa Unikin sai sitten virallisen mittansa hellepäivän päätteeksi, joka olikin vain 4mm yli sallitun! Unin mielestä oli hyvä käydä vähän pulahtamassa toukokuisessa järvessä!

Kajaanin maastot olivat ensimmäiset, joita allekirjoittanut pääsi katsomaan, eikä ollut ihan turha reissu! Bea oli mukana turistina kannustamassa kavereita, ja hyvin taidettin kannustaa: Peppi (Jagodas Incandescent) tuli whippetien yhdistelmässä upeasti 4.nneksi ekassa kisassaan ja Disa (Finlandia aus dem Gnomenhain) voitti ylikorkeat nartut!!!

Seuraavana päivänä Uni sai juosta Minorin kanssa pellolla vieheen perässä, ja hienosti ja reippaasti tyttö parivetonsa tykittikin! Bea juoksi Nemon kanssa ei-niin-hienosti, se mm.väisti ja säikähti Nemoa oikein äänitehosteiden kera.

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna Bean, Lotan ja Nemon kanssa otetiin Opelin keula kohti Kemiä ja lähdettiin Meri-Lapin maastoihin. Bea juoksi ensikisassaan alkuerissä nopeamman whippetnartun parina, ja jäi vähän väistelemään kaveria, eikä antanut siis ollenkaan parastaan. Finaalijuoksussa neiti sai juosta yksin, koska oli viimeinen finaaliinpääsijä. Mahtavan hienosti neiti vetikin, mutta sijoitus ei silti alkuerien huonojen pisteiden takia ollut kuin 8. Mahtava aloitus maastouralle kuitenkin!

Kesäkuun loppupuolella sitten molemmat neitoset pääsivät juoksemaan Mustialassa vieheen perässä. Uni juoksi ensimmäisessä kisassaan yk-yhdistelmässä kuudennelle sijalle kaikista 15:sta ja Bea jälleen mahtavan finaalijuoksun saattelemana 4.sijalle kaikista 15:sta whippetnartusta.

Koitti lämpimääkin lämpimämpi heinäkuu, ja koirat saivat täysin rinnoin nauttia uimisesta ja auringosta maalla rallaten. Uni aloitti juoksunsa vain paria päivää ennen Ylistaron maastoja, joten sen osallistuminen peruuntui. Lähdetiin kuitenkin matkaan kokoonpanolla: Peppi, Laura, nisistään maitoa erittävä ja erittäin valeraskaana oleva Bea ja Minä. Mahtava mahtava helteinen reissu, Bea juoksi upeasti johtaen koko kisan ajan 18. muuta whippetnarttua. Sieltä sitten saatiin mukaan hieno sinivalkea ruusuke ja iiiso säkki ruokaa. ;) Myös ystävämme Kiri-koira valioitui samalla reissulle, joten kyllä oli aihetta riemuun!!

Viikon päästä Ylistarosta suunnattiin jälleen Pohjanmaalle, Ylivieskaan näyttelemään! Bea yllätti jälleen, sai ERIn ja sijoittui toiseksi avoimissa nartuissa! Uni sai EH:n “vääränlaisten” liikkeidensä vuoksi, vaikka arvostelu olikin muuten hyvin maanitteleva.

Elokuun alussa sitten näyteltiin, tällä kertaa Sorsasalon raviradalla, kahden päivän ajan. Lauantaina Uni pokkasi ERIn junnuluokassa ollen jälleen kolmas kilpailuluokassa. Bea sai EH:n, eikä sijoittunut. Sunnuntaina meillä oli sitten kokonaisuudessaan oikein mukava päivä: Molemmat saivat ERIn ja olivat oman luokkansa kilpailuluokan neljänsiä! PN-kehästä meidät kuitenkin käteltiin molempina päivinä ulos heti ensimmäisten joukossa.

Elokuu jatkui maastojuoksulla Jyväskylän SMM-kisoilla. Hienostihan tytöt osaltaan juoksivat, mutta molemmat kaatuivat, Bea sekä finaalissa&alkuerissä ja Uni vissiinkin finaalissa. Sijoitukset tällä kertaa 10 sakissa.

Syyskuussa sitten ratkottiin Pohjois-Savon kennelpiirin mestaria Kalakukkomaastoissa Nilsiässä, ja meinasi Bea alkuerien perusteella ollakin voittokamppailussa mukana. Finaali meni kuitenkin jostain syystä huonommin, ja sijoitus lopulta 4. whippetien yhdistelmässä. Uni oli alkuerien jälkeen hienosti yk-narttujen toisena, mutta finaalissa lähti ennakoimaan omiaan ja hukkasi vieheen. Nyt varmistui Uni osalta ainakin se, ettei se vielä todellakaan ollut toipunut heinäkuisista juoksuistaan kisavalmiiksi.

^kuvan copyright: Jonna Suvanto

Lokakuun alussa lähdettiin käymään Whiplandianissa Jyväskylässä. Allekirjoittanut pääsi seuraamaan Whippetien Team-Racea ja joutui ratakärpäsen puremaksi: MIKÄ MAHTAVA HARRASTUS SEKIN OLI! Siellä tutut pinkoivat hienosti menemään! Seuraavana päivänä juostiin KSVKK:n kerhonmestaruudesta SMM-pelloilla. Whippeteissä taisi olla 11 osanottajaa, Uni juoksi itsensä ihan hyvin viidenneksi, mutta Bea meni ja voitti!!

Pari viikkoa siitä juostiinkin sitten kaudenpäätösmaastoja HAILUODOSSA, aivan mahtava reissu kaikkinensa, Bea hienosti HUIKEILLA pisteillä vipunarttujen neljänneksi vain huipuille häviten.

Marraskuun alussa Beaa odotti kohtalo eläinlääkärin leikkauspöydälle sterilisaation merkeissä. Neiti pääsi siis kohdustaan eroon, eikä enää koskaan tarvitse kärsiä valeraskauksista ja juoksuista masenteluineen! Neiti toipui mahtavan hienosti ja haava jäi todella siistiksi. Iloinen pikkukoira on nyt tullut jäädäkseen!

Marraskuulla julkaistiin myös Suomi-Cup -lista. Sinne laitetaan paremmuusjärjestykseen ´kaikki vieheen perässä kaudella 2010 juosseet koirat. Yllätys oli todellakin suuri, nimittäin Bea nimi pojotti 5.sijalla kaikista 79:stä whippetnartusta! Kutsu tulee siis SuomiCupiin pikkuneidille, wau! Eikä siinä vielä kaikki, Bea juoksi itsensä myös whippetharrastajien maastojuoksijatulokaslistan seitsemännelle sijalle! 

Marraskuun lopulla allekirjoittanut suuntasi Jyväskylään tällä kertaa ilman koiria, toiveissa saada kesäkuusta asti odotettu ja jännitetty pentue maailmalle! Ja Disapa järkkäsi ihanan yllätyksen synnyttämällä juuri oikealla aikaa lauantaiaamuna kolmen aikaan ensimmäisen lapsensa!

Ensimmäisenä Disan punnersi maailmaan pienen tyttöwhippetin, MEIDÄN ILON!

Vuosi 2010 oli siis jokseenkin mahtava ja yllätyksellinen vuosi koirarintamalla! Onnistumisentunteita, uusia tuttavuuksia ja mahtavia muistoja mahtuu yhteen vuoteen uskomattoman paljon! Toivotaan ensi vuodesta yhtä mukavaa, ja suunnataan katseet myös radalle, jonne aion saada molemmat näyttelyvipuni harjoittelemaan, kun odotellaan, että meidän ikioma ratakoira kasvaa!

Heitin ma-ti Jyväskylän reissun ihan itsekseni (tarkoittaa ilman koiria) ja kävin katsomassa Iloa sisaruksineen. Voi, kun olivat vauvat kasvaneet!

Ja kyllä olivatkin vilkkaita kakaroita! Ilo ehkä kaikista leikkisin&energisin pieni koira. Isompia olivat, kuin Uni tuon ikäisenä ja paaaaljon virkeämpiä! Ilo oli oikein ihana, terhakka, reipas ja tomera tyttönen, joka kiusasi siskojaan aina, kun ennätti, mutta osasi olla rauhassa sylissäkin ja ottaa suukkoja vastaan. Riesa oli aivan ihana, rauhallinen pieni lapanen, joka vain mieluiten nukkuisi ihmisen kainalossa ja näyttäisi kauniille. Ihana pentu! Rukka eli Bette, oli todella kaunis ja sekin kivaluonteinen tyttönen. Hiukan Iloa rauhallisempi ehkä. Riemu(alakuvassa), joka nyt hakee vielä omaa kotiaan, oli aivan mahtava pieni koira, jolla oli pilkettä silmäkulmassa, hurjasti omaa tahtoa, mutta hyvin rento ote elämään!

Pojatkin olivat aivan ihania, Nitro varsinkin! Mikä erilainen nuori! Kovis, joka nukkuu erikseen, kuljeskelee yksinään ja tuijottelee ihmisiä silmiin pitkät tovit. Onni virtahepo on Ilon paras leikkikaveri, ja paljon siskonsa kanssa painikin.

Mammakoira-Disakin oli hyvin riemuissaan vierailustani, ja haki kovasti huomiota, kun kaikki vieraat nykyään paapovat vain hänen lapsiaan ja unohtavat hänet!

vielä kuukausi, sitten saisin hakea oman Iloni kotiin. Koulua on kyllä ihan p*rkeleesti juuri luovutusviikolla, mutta olkoot.. Eiköhän sieltä pennullekin tilaa liikene ;) 

Otettiin kaverini kanssa Unista ja Beasta uudet seisotuskuvat hänen upeaa tapettiaan vasten

Uni 22kk seisoo hienosti <3

Bea 2,5v seisoo kaljumahansa kanssa <3

Ilo iloinen, Whiplandian Wonderchild opetteli myös tänään Lotan ja Ninnin avustuksella seisomaan 4viikkoisposetuksensa!

Enää kuukausi, niin lapsi olisi valmis kotiinhaettavaksi <3

Unin ja Bean kanssa käytiin eilen Kuopiossa treffaamassa Emmiä&Nannaa&Moaa, Elinaa&Rosieta ja Tanjaa ja Tinkaa. Oli tosi mukavaa tavata Emmi ja ihanat koiransa, sekä Tinka&Tanja kuten myös vanhat tutut Elina ja Rosie! Tytöt käyttäytyivät yllättävän hienosti(pelkäsin Unin alkavan kiusata pientä Moaa, mutta mitä vielä!) ja illalla nukutti rallin jälkeen. Kuvia ei ole rehveistä, koska oli niiin pimeää!

Nyt tultiin Iisalmeen joululomailee, ja nautitaan vaan olosta ja kauniista talvisäästä(kun nyt ei liian kylmää olisi kokoaikaa!!)

Oikein hyvää joulunodotusta kaikille meidän blogia lukeville, toivottelee

Suvi, Bea ja Uni

Voi hyvänen aika, mitä löysin!!

Bea 8vkoa

Uni 8vkoa

Uni 1,5v ja Bea 2,5v

Uni oli tuossa 8vkon iässä paljon pienempi kooltaan, kuin Bea samassa iässä. Mutta eipä se mitään kerro sitten lopullisesta koosta…